Tack för att jag och Bengt fick lära känna dig och Lars! Ni är de mest underbara människor man kan tänka. Ni lämnar båda ett stort tomrum.. ❤️❤️

Lämmin osanotto Eilan läheisille.

Tutustuin Eilaan 60 vuotta sitten, kun tulin sukuun. Eila oli läheinen ystävä minulle. Meillä oli samanlainen huumori, naurettiin paljon.

Muistan, kun vuonna 1972 Eila tapasi Larsin. Eila ei ollut Suomessa kesälomalla kuin kaksi viikkoa, hänellä oli kiire rakkaansa luo.

Minä ja Eero kävimme yhdessä Eilan ja Larsin kanssa monet etelänmatkat, käveltiin ja uitiin kovasti.
Eila ja Eeva kävivät aina maaliskuussa mummon syntymäpäivillä Suomessa, ja aina käytiin tansseissa - tytöt olivat kovia tanssimaan.
Paljon on hyviä muistoja Eila-ystävästä.
Hyvää matkaa Eila❤️
Eero-veli ja Arja
Sari perheineen
Petri perheineen

Vila i frid.

Jag saknar dig så mycket ❤️

Eilan muistolle

Hirvittävän surullista!

Tieto Eilan poismenosta sysäsi ajatukset muistoihin, joissa kesät ovat lämpimiä, lomat pitkiä ja iso suku on kokoontunut yhteiskuvaan tammen alle, ja jossa Eila ja Lasse kaartavat nuorenaparina Korkeentietä kohti Helsingin laivarantaa ja omaa kotia. Äiti ja isä vilkuttavat tiellä vielä pitkään, vaikka auto, Saab, on jo kadonnut näkyvistä. Näen, miten äiti pyyhki kyyneliä. Isäkin, vaikka hän yrittikin kyyneleet peittää. Äiti lähettää jouluisin lahjapaketit Ruotsiin Eilalle ja Eevalle. Paketeissa on yöpaita ja metvurstitanko.

Tällaisia muistoja nousee mieleen elämästä, johon Eila liittyi.

Ehkä juuri nyt kävi samoin, me koko perhe jäimme vilkuttamaan, kun Eila kaartoi pois näkyvistä. Mutkan takana odottavat äiti, isä, Lasse ja Eeva. 

Eilan lapsuuden ja nuoruuden muistot kulkivat mukana läpi elämän ja iltaisten tarinatuokioiden. Kukapa meistä ei olisi kuullut muutoista paikkakunnalta toiselle, nuoruuden hiihtokilpailuista tai kotitaloustunneista koulussa. 

Eila lähti tuhansien muiden suomalaisten tavoin työn perässä Ruotsiin. Hän oli osa sitä 1960-luvun lopun suurta muuttoliikettä, joka vei suomalaisia rakentamaan tulevaisuuttaan naapurimaahan. Eikä siitä huono tullut! 

Ehkä hänen oli tarkoitus käydä Ruotsissa vain hetken aikaa, ehkä palata takaisin kotiin. Elämä kuitenkin vei omia polkujaan. Ruotsista tuli koti, ja sinne rakentui vuosikymmenten mittainen elämä.

Eila kantoi Suomea aina mukanaan. Karhula, Kotka, Ristiina, Mikkeli, Vierumäki, Korkee, Lahti.

Ruotsi oli matka ja päätepysäkki. Silja Line, Viking Line, Skåne, Helsingborg!

Pikkusiskon silmin katseltuna Eilan elämä kertoo rohkeudesta lähteä ja tahdosta jäädä.

Pikkusiskona olen kiitollinen Eilan Ruotsin-tuliaisista, ensimmäisistä puukengistäni (1970-luvun Suomen kesäkenkämaailman mullistanut muoti) ja sitruuna-lakritsipatukoista. Kiitän isosiskoudesta ja sisaruudesta, se on tunne ja yhteinen dna.

Lepää rauhassa, muistoasi kunnioittaen

Till minne av Eila

Fruktansvärt sorgligt!
Beskedet om Eilas bortgång förde tankarna tillbaka till minnen där somrarna är varma, semestrarna långa och den stora släkten samlas för ett gemensamt fotografi under eken. Där Eila och Lasse, som ett ungt par, kör uppför Korkeevägen mot Helsingfors hamn och sitt eget hem. Mamma och pappa står kvar och vinkar länge på vägen, trots att bilen, en Saab, redan försvunnit ur sikte. Jag ser hur mamma torkade sina tårar. Även pappa, fast han försökte dölja dem.
Varje jul skickade mamma paket till Sverige till Eila och Eeva. I paketen fanns nattlinnen och metvurst.

Sådana minnen väcks till liv från det liv som Eila var en del av.

Kanske var det just så även nu. Hela familjen stod kvar och vinkade när Eila svängde bort ur vår åsyn. Bakom kurvan väntar mamma, pappa, Lasse och Eeva.

Minnena från Eilas barndom och ungdom följde henne genom livet och genom alla kvällarnas berättarstunder. Vem av oss har inte hört om flyttarna från ort till ort, ungdomens skidtävlingar eller hemkunskapslektionerna i skolan?

Eila reste, liksom tusentals andra finländare, till Sverige för att arbeta. Hon var en del av den stora migrationsvågen i slutet av 1960-talet, då många finländare sökte sin framtid i grannlandet. Och det blev inte alls dåligt!

Kanske var det meningen att hon bara skulle stanna i Sverige en kort tid, kanske återvända hem. Men livet tog sina egna vägar. Sverige blev hennes hem, och där byggde hon upp ett liv som sträckte sig över många årtionden.

Eila bar alltid Finland med sig. Karhula, Kotka, Ristiina, Mikkeli, Vierumäki, Korkee, Lahtis.

Sverige blev både resan och slutdestinationen. Silja Line, Viking Line, Skåne, Helsingborg!

Sett genom en lillasysters ögon berättar Eilas liv om modet att ge sig av och vilja att stanna kvar och skapa sig ett hem.

Som lillasyster är jag tacksam för Eilas Sverigegåvor, mina första träskor (det mode som revolutionerade de finländska sommarskorna på 1970-talet) och citron-lakritsstängerna. Jag tackar för storasysterskapet och syskonskapet – det är en känsla och ett gemensamt DNA.

Vila i frid, Eila

Päivi

Tack för alla fina minnen Eila ❤️ Du kommer alltid vara saknad!

Så glad över att jag träffa Eila och Lasse. Så fina människor❤️

Tack för alla fina minnen som vi har efter dig.

Thank you for the time we spent together when we're there .we will missed you.